tiistai 26. toukokuuta 2015

Kuvia ja kuulumisia

Oho, kuinka helposti blogin päivittämistä saa venytettyä ja vanutettua viikkotolkulla. Nyt on kuitenkin tarkoitus, joskin jälkijujassa, lisäillä muutama isompi postaus täynnä kuvia. Ne kun kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...

Mainittakoon, että huomenillalla (tai postauksen julkaisuajankohdan huomioon ottaen tänään illalla) lähtee juna takaisin Suomeen! Huh, kuinka nopeasti kolme kuukautta ovat vierähtäneet. Olen kyllä saanut kokea uskomatonta siunausta täällä oloni aikana. Inkerinmaalle tulee ikävä!

Paluu ensimmäisiin päiviin... Kuvassa Kikkerin ortodoksikirkko,
jota kävin katsomassa. Pääsin juttusille paikallisen papin kanssa,
joka oli todella ystävällinen heppu ja kertoi kirkkonsa historiasta.

Kikkerin kirkko sisältä, ortodoksiseen tapaan täynnä koristeellisia
ikoneja. Bongaa kuvasta pikkupoika, joka juosta viipotti edessä
näkyvää ikonikoroketta(?) ympäri - välillä pappi perässään!

Näkymä "kotitaloni" portailta maaliskuun loppupuolella,
kun lumi oli jo puoliksi sulanut.



Ensimmäinen seikkailu Kikkerin ulkopuolella:
matkustin yksin bussilla Hatsinaan, joka on yksi
Pietarin esikaupungeista. Kävin muun muassa
paikallisella torilla kiertelemässä.

Hatsinalaisesta puistosta löytyi näinkin kaunis näkymä.

Tsaarinaikainen palatsi Hatsinassa on näkemisen arvoinen!
Taas tutummilla seuduilla... Kupanitsan kirkko.

Ja tässä kuva palvelutalon pihamaasta Kikkerissä. Talvi alkaa
jo olla historiaa.

Jännitystä elämään: matkalla nuortenleirille Petroskoihin ensimmäiset
sata kilometriä matkasta taitettiin aataminaikuisella autonrämällä...
joka päätti hajota vilkkaalla moottoritiellä Pietarin tuntumassa.
Kuvassa konepelti nostettu auki, ja vasemmalla näkyy ohittava
rekka (onneksi auto saatiin korjaustoimenpiteiden ajaksi pysäköityä
turvallisesti pikkuisen huoltamon kupeeseen, joskin liikenne kulki
 aivan vierestä). Välietapille Kelttoon kuitenkin selvittiin!

Leiriläisiä saapumassa Kelton kirkolle.

Matkaa jatkettiin Keltosta pikkubussilla.
Kuvasta näkyy, että tämän välipysähdyksen
aikaan oltiin jo hyvän matkaa Karjalassa
(Petroskoi 137 km, Pietari 271 km).

Kelton kirkko, jossa nuortenleiri pidettiin.

Muiden aktiviteettien lomassa leiriläiset pääsivät kävelykierrokselle
ympäri Petroskoita.

Järven jäällä näkyi paljon purjelautailijoita (edelleen elettiin
maaliskuun loppua).

Kuva leirin iltaohjelmasta, jossa minäkin pääsin puherooliin
pienessä näytelmässä (toinen vasemmalta). Periaatteessa meno
oli samanlaista kuin suomalaisilla seurakunnan nuortenleireillä.
Itse olin tosin vielä aika hukassa kielen kanssa...

Leiriläiset yhteiskuvassa.

29.3.-4.4. matkustin Pietariin. Viikon aikana ehdin mm. shoppailla
(kuvassa suuri kauppakeskus Galleria), käydä venäjäntunneilla ja
harrastaa kirkkobongailua!

Pyhän Marian kirkko aivan keskustan tuntumassa. Majoituin
kirkon vierashuoneella, ja sijaintinsa puolesta paikka oli eriomainen.
Miinuspuoleksi voisi ehkä laskea erään aamun tylyn herätyksen: joku
alkoi aamunsa armottomalla urkuharjoituksella. Joka tapauksessa
täältä ei tarvinnut jumalanpalvelukseen erikseen lähteä, ja sainpa
myös mahdollisuuden käydä nuortenillassa moikkaamassa vanhoja
tuttuja ihka ensimmäiseltä Venäjän-päivältäni.

Kuva palmusunnuntain messusta Pyhän Marian kirkossa.

Poseeraan Inkerin kirkon piispan Aarre
Kuukaupin kanssa. Sain todella hienon
mahdollisuuden kuunnella hänen kertovan
Inkerin kirkon historiasta ja nykytilanteesta!

Tietysti näin turistina oli käytävä myös
muun muassa Dostojevskin kotimuseossa.

Dostojevski-museo on todella mielenkiintoinen. Kuvassa kirjailijan
entisöity työhuone, jossa pöydällä seisova kello on asetettu näyttämään
Dostojevskin kuolinaikaa. Kirjailija asui viimeiset vuotensa juuri täällä.

Kuuluisat kirjailijat -teemalla eteenpäin...
Taustalla kuvassa Pushkinin patsas. Vierailin
kenties suurimman venäläisen kirjailijan kotimuseossa.

Tässä puolestaan taustalla Verikirkko,
turistin must see.

Verikirkon värikkäät kupolit.

Lisää kirkkobongailua. Kuva Pyhän Annan kirkon tuhoutuneista
sisätiloista. Nykyään Inkerin kirkolle kuuluva kirkkorakennus on
vaurioitunut pahoin tulipalossa, ja kunnostustyöt ovat kesken.

Jumalanpalveluksia pidetään pienessä huoneessa Pyhän Annan
yläkerrassa. Pääsin näkemään papin ja diakonin virkaan vihkimisen
ja jumalanpalveluksen, ja alkeelliset puitteet toivat tilaisuuteen
aivan ainutlaatuisen tunnelman.

Palatsiaukio. Kävin muuten myös Eremitaasissa, tottakai! Perheeni
Suomesta tuli viettämään pääsiäistä Pietariin, ja heidän kanssaan
tuli kierrettyä taidemuseon lisäksi muita kaupungin nähtävyyksiä.
Muutaman päivän kaupungissa itsenäisesti kuljettuani osasin
 jo vähän toimia oppaana. (Tai ainakin osasin kysyä reittiohjeita
paikallisella kielellä.) :)
Taas Inkerinmaan maaseudulla. Kuva Kupanitsasta.

Pääsiäisen vietin Kikkerissä, ja pääsiäiskirkossa kävin
Kupanitsassa. Kuvassa romaninaiset ja Inkerin kirkossa erityisesti
90-luvulla vaikuttanut inkeriläinen pappi Arvo Survo esittävät messun
päätteeksi hengellisiä lauluja romanikielellä. Venäjän kielellä
pääsiäistoivotus kuuluu "Hristos voskres!" (Kristus nousi
kuolleista!) 
ja vastauksena "Vo istinnu voskres!" (Totisesti nousi!)

Myös Kikkerin mummot pääsivät kuuntelemaan kauniita
romanilauluja ja katsomaan tanssiesitystä muutamaa
päivää myöhemmin!

Pietarissa Jaanin virolaisen seurakunnan kirkossa järjestettiin
pääsiäisen kunniaksi gospelkonsertti. Oli mahtavaa päästä näkemään
tällainenkin puoli kirkon toiminnasta! (Yllätyin, kuinka monta uutta
tuttavaani näin. Heitä onkin täällä jo aika monta.)

Konsertissa oli monia meneviä esiintyjiä.

Marshrutka eli reittitaksi on tullut tutuksi
matkustusmuotona. Välin Kikkeri-Pietari
"marsu" taittaa puolessatoista tunnissa.

Marshrutka-selfie. Kuvaan liittyen: kohtasin
ehkäpä suurimman vastoinkäymiseni täällä,
kun silmälasini sanoivat sopimuksensa irti
ja jouduin hankkimaan kokonaan uudet.
Näöntarkastus ja silmälasien tilaaminen yksin
venäjän kielellä oli todellinen haaste,  mutta
siitäkin sitten selvittiin! Kuten kuvasta näkyy,
jouduin sinnittelemään jonkin aikaa piilolinssien
(ja pikaliimalla korjattujen vanhojen rillieni) turvin.

Vielä lopuksi kuva seuroista palvelutalolla. Täällä vierailee lähes
viikoittain suomalaisia pitämässä jumalanpalveluksia, hartauksia ja
seuroja. Välillä tuntuu, että eihän sitä ole ulkomailla kunnolla ollutkaan,
kun suomalaisiin törmää vähän väliä! On kuitenkin ollut mielenkiintoista
nähdä, millaista työtä suomalaiset tekevät Inkerin kirkon ja inkeriläisten
yhteydessä.
Nyt on blogissa päästy hyvinkin huhtikuun puolelle, ja seuraavalla kerralla on luvassa kuvia loppuajalta. Siinä vaiheessa olenkin jo kotona Suomessa (miten ihmeessä!), joten tulossa on myös ajatuksia kv-linjan ajalta ja kotiinpaluusta. Mikä jää parhaiten mieleen? Millaiset ikuiset traumat kv-linjalaiselle on jäänyt? Pian saamme tietää... :)

Näin ihan lopuksi tahdon vielä todeta, että lähetän isot kiitokset näistä kolmesta upeasta kuukaudesta Yläkertaan. Omassa voimassa mikään ei olisi sujunut näin hienosti. Jotenkin en vieläkään voi uskoa, että uskalsin lähteä yksinäni näin pitkäksi aikaa Venäjälle - ja että selvisin siitä. Nyt kotiinpaluun koittaessa tunnelmat ovat ristiriitaiset, sillä toisaalta kotiin on jo ehtinyt kaivata, mutta toisaalta täällä viihtyisi vielä muutaman päivän... tai viikon... tai kuukauden... Se on ainakin selvää, että tätä kokemusta en vaihtaisi mihinkään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti