keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kevät saapuu Kikkeriin

Olen nyt viettänyt noin kolme viikkoa Kikkerissä, ja olen päivittäin saanut seurata lumen sulamista ja kevään merkkien ilmaantumista. Tänne tullessani palvelutalon piha-alue oli vielä aivan lumen ja jään peitossa, mutta tilanne on parissa viikossa muuttunut päinvastaiseksi, ja maan pinta on jo suurimmalta osin näkyvissä. Ensimmäiset kukat, podsnežnikit eli lumikellot, ovat jo ilmestyneet kukkimaan, ja perhostenkin olen nähnyt lentelevän. Pihalla viihtyy myös suuri naakkaparvi; varmaan niiden serkkuja, jotka pesivät meidän kotipihalla Suomessa. Suomessakin on varmasti kevät jo hyvää vauhtia etenemässä, mutta täällä ollaan kenties hiukan edellä.
Tältä piha näytti viikko sitten, nyt suurin osa lumesta on sulanut
Nyt jään sulettua pihamaalta mummot pääsevät paremmin ulkoilemaan, ja viime päivinä olenkin kävellyt mummujen kanssa käsikynkkää ympäri pihaa tai lykkinyt pyörätuolia pihapolulla. Sää on ollut todella kaunis; tänäänkin oli hyvin lämmintä ja aurinkoista. Kun käväisin iltapäivällä postissa, näin oranssinraidallisen kissan loikoilemassa auringon lämmittämällä auton katolla, siinä sen oli varmasti hyvä olla kuin uuninpankolla!
Vielä vähän aikaa sitten tiet olivat jäisiä
ja loskaisia...
...nyt tien pinta on kaikkialla paljastunut, ja tie on
paikoitellen jopa kuiva.



















Varma kevään merkki on tietysti Vosmoje marta, naistenpäivä 8. maaliskuuta, joka on Venäjällä suuri juhlapäivä. Vierailin tuona päivänä inkerinsuomalaisen Irma-mummon luona, joka asuu rivitaloasunnossa palvelutalon alueella. Hän kertoi, kuinka maaliskuun kahdeksantena venäläiset naiset saavat olla juhlan keskipisteinä ja vastaanottaa kukkia ja lahjoja perheiden kokoontuessa yhteen juhlaa viettämään. Televisiosta katsottiin suurta naistenpäivän juhlakonserttia, ja nimekkäät puhujat pitivät puheenvuoroja naisten kunniaksi. Hahah, enpä panisi vastaan, vaikka tätä juhlapäivää alettaisiin Suomessakin viettää suuremmassa mittakaavassa. Venäjällä on muuten myös ”miestenpäivä” vastineeksi naistenpäivälle, Isänmaan puolustajan päivä, joka on varsinaisesti maan asevoimien vuosipäivä.
С днём 8 марта - hyvää naistenpäivää!




















Elämää Inkerinmaalla

Arkeni Kikkerissä on pysynyt melko muuttumattomana. Arjen rutiineihini kuuluu nousta aamupalalle puoli yhdeksältä, minkä jälkeen alan keksiä, mikä voisi olla päivän puuha mummojen kanssa. Välillä ollaan askarreltu ja piirrelty, välillä laulettu. Mummut tuntuvat muistavan ulkoa kaikki mahdolliset venäläiset kansanlaulut; muistisairaskin, joka tuskin muistaa mitään viimeistä kymmentä minuuttia edeltävältä ajalta, yhtyy laulantaan ja laulujen sanat palautuvat mieleen kuin itsestään. Sen sijaan minä en suomalaisena osaa kuin Kalinkan, Katjuškan ja Krokotiili Genan syntymäpäivälaulun, enkä muista niidenkään sanoja kokonaan. Pitäisi jostain hankkia nuottikirja, niin voisin säestää pianolla mummojen laulutuokiota ja samalla itse oppia näitä lauluja!
Mummot askartelemassa paperikukkia
Tyypillistä päivää täällä rytmittävät ruokailut, lounas ja päivällinen sekä iltatee, joiden tarjoilussa ja ruokailun jälkeen astioiden keräämisessä autan muuta henkilökuntaa. Lounaalla on tarjolla venäläiseen tapaan aina alkukeitto (usein smetanan kera tarjoiltuna) ja varsinainen ruokalaji. Suomalaisena minulle tuntuu erikoiselta tattari, jota tarjotaan pääruoan lisäkkeenä, joskin täällä syödään toki myös tavallista perunaa ja makaronia. Sen sijaan tuoresalaatti tuntuu loistavan poissaolollaan. Päivällinen on kevyempi ateria, ja silloin on usein tarjolla puuroa tai zapekankaa, joka on jonkin sortin rahkaleivonnainen ja jonka reseptin aion ehdottomasti pyytää itselleni, koska tätä ruokalajia minun tulee varmasti ikävä.
Palvelutalon asukkaat lounaalla
Suunnitelmani tulevien viikkojen varalle ovat alkaneet selkiytyä, ja minulle on luvassa muun muassa tutustumisretkiä muihin Inkerin kirkon ylläpitämiin palvelutaloihin ja luterilaisiin seurakuntiin Pietarin alueella. Maalis-huhtikuun vaihteessa on tarkoitus lähteä viikoksi Pietariin, jossa pääsen tutustumaan kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin sekä opiskelemaan venäjää muutaman oppitunnin verran oikean venäjänopettajan johdolla. Reissusta on siis luvassa sekä huvia että hyötyä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti