keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Ensimmäiset päivät

Ohhoh, ensimmäinen viikko ja muutama päivä päälle vierähtivät ilman mahdollisuutta päästä nettiin, siispä päivitän blogia näin jälkijunassa. Tänään lisään tänne ensimmäisen postauksen, jonka kirjoitin jo viikko sitten oltuani muutaman päivän reissussa.
Lähdössä Lahden rautatieasemalla
Näkymää junan ikkunasta Viipurin tienoilla
Olen jo saanut viettää muutaman päivän Venäjänmaalla. Matkustin maanantaina junalla Lahdesta Pietariin, missä minua oltiin vastassa. Vaikka odotin joutuvani istumaan koko junamatkan kädet jännityksestä tärisevinä, olikin olo junassa istuessa yllättäen aivan tyyni, eikä jännitys tuntunut oikein missään. Hiukan mahanpohjassa lenteli perhosia juuri ennen Pietarin rautatieasemalle saapumista.

Näkymä Pyhän Marian kirkon portailta - itse kirkosta
jäi kuva ottamatta, ensi kerralla sitten!
Ensimmäiseksi yöksi jäin vielä Pietariin, joten junan saavuttua lähdin suomalaisen saattajani kanssa suoraan Pyhän Marian kirkolle, jonka vierashuoneella minun oli tarkoitus yöpyä. Inkerin kirkon omistama Pyhän Marian kirkko sijaitsee aivan Nevski Prospektin (Pietarin pääkadun) tuntumassa, ja sain kuulla että siellä toimii suomenkielinen seurakunta ja pidetään viikoittain suomenkielisiä jumalanpalveluksia. Itse en vielä päässyt osallistumaan, mutta toivottavasti vielä Venäjällä oloni aikana ehdin käydä tutustumassa kirkkoon ja seurakuntaan paremmin.

Ensimmäinen iltapäiväni Venäjällä kului käytännön asioita hoitaen: kävin syömässä ja ostamassa tarpeellisia tavaroita ja eväitä, ja lisäksi minulle hankittiin venäläinen SIM-kortti, jolla on edullista soittaa maan sisäisiä puheluita. Nyt siis yritän pysyä kärryillä kahden puhelimen kanssa!

Illalla Pyhän Marian kirkolla pidettiin nuortenilta, johon kokoontuu viikoittain paikallisia nuoria lukemaan Raamattua ja viettämään aikaa yhdessä. Päätin soluttautua mukaan, ja illasta tulikin oikein mukava. Paikalla meitä oli yhteensä kuusi, ja sain yllättyä iloisesti, kun selvisi että paikalla oli toinenkin suomalainen! Pietarissa venäjän kieltä opiskeleva Joonas oli jo nuorteniltojen vakiokävijä.

Lena, Joonas, Zhenja ja Misha nuortenillassa
Nuortenillassa pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla käyttämään venäjän kieltä, ja ymmärtämis- ja puhumisvaikeuksista huolimatta jäi tunne, että kielitaitoni on parempi kuin osasin kuvitella. Ennen matkaanlähtöä olin pelännyt, etten tositilanteessa ymmärtäisikään tai osaisi sanoa mitään! Lisäksi oli kiva, että paikalla oli toinen suomalainen, joka ymmärsi vieraan kielen kanssa tulevan turhautumisen tunteen (ja tietysti myös onnistumisen kokemukset).

Sain tutustua mukaviin ihmisiin, ja ilta kirkolla paikallisten nuorten kanssa tuntuikin Luojan lahjoittamalta tervetuliaislahjalta Venäjälle!

Kikkerin palvelutalo
Seuraavana päivänä jatkoin matkaa Kikkeriin, jossa sijaitsevassa palvelutalossa tulen olemaan työharjoittelussa seuraavat kolme kuukautta. Noin 90 kilometrin ajomatkalla Pietarista Kikkeriin (venäläinen liikenne tuntui vähän hurjalta, ainakin Pietarin keskustassa! Onneksi en itse joudu täällä ajamaan) pysähdyttiin matkan varrella nopeasti myös Mariakodilla, joka on yksi Inkerin kirkon palvelutaloista. Lisäksi kylien läpi ajettaessa sain nähdä paikallista maisemaa ja asutusta. Peltoa oli paljon, mutta välillä myös tiheää metsää. Pääsen käymään muutamissa muissakin alueen kylissä täällä oloni aikana.

Tällaisessa huoneessa asun seuraavat kolme kuukautta
Kikkeriin saavuttuani pääsin heti tutustumaan palvelutaloon, sen työntekijöihin ja asukkaisiin. Täällä asuu kolmisen kymmentä vanhusta, suurin osa mummoja ja lisäksi muutama pappa. Muutama inkeriläinen mummo puhuu suomea, ja he tuntuvat olevan todella innoissaan saadessaan suomalaisen juttukaverin. Muutenkin Kikkerin mummut ovat aivan ihania. Heillä todellakin riittää tarinoita ja kertomuksia omasta elämästään! Puolet puhetulvasta taitaa kylläkin mennä minulta vajavaisen venäjäntaitoni vuoksi ohi, mutta mummot antavat sen kyllä anteeksi ”omalle Lenotškalleen”. Toimeen tullaan kaiken kaikkiaan oikein hyvin!

Näinä ensimmäisinä päivinä olen lähinnä jutustellut mummojen kanssa ja auttanut pikkuaskareissa, ja olemme myös tehneet kauniita koruja puuhelmistä. Tulevina kuukausina tehtäviini kuuluukin muun muassa järjestää askarteluja ja käsitöitä sekä ulkoilla ja seurustella mummojen kanssa.

Kikkerin mummoja
Torstaina pääsin tutustumaan paremmin Kikkerin kylään. Tämä on yksi alueen suurimmista kylistä, joskin suomalaisin silmin katsottuna melko alkeellinen ja rähjäinenkin. Sää oli tuona päivänä kuitenkin kaunis, ja kylä vaikutti sympaattiselta ja myös jollain tapaa kotoiselta. Palvelutalolla työskentelevä Silva näytti minulle paikkoja, ja kävimme samalla reissulla postissa rekisteröitymässä (Venäjällä ulkomaalaisten tulee rekisteröityä oleskelunsa ajaksi esimerkiksi hotelliin tai jonkun yksityishenkilön osoitteeseen). Rauhallisessa Kikkerissä on turvallista kulkea yksinäänkin, kunhan muistaa varoa autoja – liikenne on arvaamatonta!

Tutustumassa Kikkerin kylään
Posti toimii entisessä koulurakennuksessa
Kikkeristä on junayhteys Pietariin
Sää oli aurinkoinen; taustalla
rakennus jossa majoitun
Ensimmäisinä päivinä en päässyt lainkaan nettiin, sillä palvelutalolla ei ole lainkaan nettiyhteyttä johtajan ollessa poissa. Kylän postikonttorissa on mahdollisuus käyttää nettiä maksua vastaan, mutta blogin päivittäminen sieltä ei onnistunut: tietokoneessa oli niin ihmeelliset asetukset, ettei näppäimistöä osattu vaihtaa suomalaiseen, ja siten kirjautuminen mihinkään nettipalveluun ei onnistunut. Kokemus se on tämäkin! Ensi viikosta lähtien saan toivottavasti käyttää vanhainkodin nettiyhteyttä, tosin langaton netti taitaa olla turha haave (enpä tosin odottanutkaan pääseväni käyttämään langatonta verkkoa venäläisessä pikkukylässä). [Itse asiassa päädyin lopulta hankkimaan paikallisen nettitikun, joten pääsy internetiin on turvattu.]


Tunnen kuitenkin oloni siunatuksi siitä, kuinka hyvin ensimmäiset päivät täällä ovat sujuneet. Suunnitelmissa on tulevina viikkoina ja kuukausina paitsi elellä täällä Kikkerissä, myös lähteä muutamiksi päiviksi kerrallaan tutustumaan muihin maisemiin, kuten Pietariin ja kenties Moskovaan. Näin aluksi yritän kuitenkin kotiutua tämänhetkiseen olinpaikkaani, ja katsotaan sitten mitä tuleman pitää!
Mummojen tekemiä helmikoruja

1 kommentti: